Jakso 3 Ihmiset tavaravuorten takana

Kolmannen jakson teemana ovat kulutustavaroidemme tuottajien työolot kehitysmaissa ja ns. halpatuontimaissa kuten Kiinassa. Jakson viesti on, että maailmantaloudessa yritykset eivät aina toimi oikeudenmukaisesti vaan käyttävät hyväksi köyhien maiden luonnonvaroja ja työvoimaa. Lisäksi halutaan tuoda esiin, että jokaisen kulutushyödykeemme taustalla on ihmisiä, jotka ovat osallistuneet tuotteen valmistamiseen. Jaksossa esimerkkeinä ovat kulutuselektroniikan tuotanto ja vaate- ja urheiluvälineteollisuus. Sekä elektroniikka- että vaateteollisuuden tuotannon epäkohdat ovat olleet Eetin kampanjoinnin kohde viime vuosina ja näin ollen Eetillä on tuotantoketjuihin liittyvää erityisosaamista.

Kolmannessa jaksossa syvennetään ensimmäisen jakson alustusta luonnonvarojen hyödyntämisen ja kulutuksen epätasaisesta jaosta maailmassa, joka jakautuu globaalisti rikkaaseen Pohjoiseen ja köyhään Etelään. Jaksossa Ihmiset tavaravuorten takana siirrytään luonnontieteistä yhteiskuntatieteiden, historian ja yhteiskuntaopin alueelle. Maantiedon puolelta löytyy myös sisältöalueita, joihin jaksossa käsitellyt aiheet sopivat. Historian ja yhteiskuntaopin esiintuoma jatkumo menneisyydestä nykypäivään näkyy erityisesti luvussa käsitellyssä siirtomaahistoriassa, maailman jakautumisessa globaaliin Etelään ja Pohjoiseen sekä globaalitalouden merkityksen pohtimisena. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon etiikan teemat tulevat esiin myös tämän luvun yhteydessä.

Tehtävät ja opetusvinkit

Tehtävä 3 a) ja tehtävä 3 b) pohjautuvat kansainväliseen makeITfair tai suomeksi Eettisesti epäkunnossa -kampanjaan, jossa Eetti on ollut mukana vuodesta 2009 alkaen. Verkkotehtävä on osa makeITfair-hankkeen tiedotusta, ja sen on tuottanut hollantilainen kansainvälisyyskasvatukseen erikoistunut järjestö Alice O. Tehtävä on suunnattu alun perin 13–15-vuotiaille, mutta se sopii mielestämme myös lukioikäisille, koska aihepiiri on varmasti monille uusi. Tehtävän 3 a) video on englanninkielinen, mutta tehtävän tekeminen ei edellytä, että kaikki olisi ymmärretty sanasta sanaan. Tätä on hyvä korostaa oppilaille, jos heillä on vaikeuksia ymmärtää videoita. Tehtävävideon voi myös katsoa yhdessä ja varmistaa, että kaikki pääsevät jyvälle perusviestistä.

Lisätietoa elektroniikan tuotannosta ja käytännön vinkkejä eettisempään kuluttamiseen tarjoaa myös Luonto-Liiton julkaisema Eettistä elektroniikkaa -opas.

Tehtävä 3 c) käsittelee lapsia ja nuoria töissä. Tehtävässä on hyödynnetty Nuorten Akatemian vetämää Maailman Kuvat -hanketta 2009–2010, jossa Eetti on mukana yhteistyökumppanina. Hankkeen puitteissa tehtiin erilaisia tarinakortteja työssäkäyvistä lapsista ja nuorista, joista osa on valittu tehtävän materiaaliksi. Kaikki alkuperäiset tarinakortit löytyvät Nuorten Akatemian nettisivuilta Maailman kuvat -hankkeen materiaaleista.

Tehtävän 3 d) lenkkitossupeli tuo esiin sen, kuinka vähän tuotteen lopullisesta hinnasta menee itse tuotteen valmistukseen ja erityisesti valmistajalle. Jotta eri tekijät hinnan jakautumisessa jäsentyisivät, kannattaa pohtia aluksi, kuinka suuri osa hinnasta menee itse tuotteen tekemiseen (tuotantokulut, materiaalikulut, työntekijän palkkakulut, alihankkijan voitto), kuinka paljon brändin ylläpitämiseen (tuotekehitys, brändinimen käyttö, brändimainonta), kuinka paljon jälleenmyynnin kuluihin (rahti ja verot, jälleenmyyjän varasto- ja myymälävuokrat, jälleenmyyjän palkkakulut, jälleenmyyjän mainoskulut) ja kuinka paljon valtion kassaan (ALV). Tiedot pelin lenkkitossun tuotonjaosta on muutaman vuoden takaa kansainvälisestä vaateteollisuuden epäkohtia kritisoivasta Clean Clothes -kampanjan tutkimuksesta eivätkä tiedot välttämättä vastaa sentilleen nykytilannetta tai kaikkien lenkkarimallien tuotonjakoa. Peli antaa kuitenkin näkökulman siihen, miten tuotteen hinta jakautuu ja kuinka vähän tuotteen valmistukseen käytetään rahaa verrattuna esimerkiksi tuotteen brändin ylläpitoon. Tehtävä antaa oivan mahdollisuuden pohtia oppilaan mielestä oikeudenmukaista hinnanjakoa. Aiheeseen liittyy vaikeita termejä, joita on pyritty avaamaan pelin yhteydessä, kannattaa kuitenkin varmistaa, että oppilaat ymmärtävät jotakuinkin termien sisällöt.

Tehtävä 3 e) on tarkoittu lukion ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille. Tehtävässä paneudutaan käsitteeseen yritysten yhteiskuntavastuu. Tehtävä sopii hyvin esimerkiksi kotitehtäväksi yhteiskuntaopin ja taloustiedon oppiaineisiin. Lisätietoa etenkin globaalista yritysvastuusta ja kehitysmaiden asemasta monikansallisten yhtiöiden hallitsemassa maailman kaupassa saa Kepa ry:n julkaisuista Yritysten yhteiskuntavastuu – Eettisyyttä, bisnestä vai sinipesua? ja Yritysvastuuta vai vastuuttomia yrityksiä?

Tehtävä 3 f) on myös suunnattu lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille. Materiaalina toimii Finnwatchin selvitys sekä video Bangladeshin vaatetuotannosta. Tehtävää voi pohjustaa ja konkretisoida vaikkapa pyytämällä opiskelijoita tutkimaan omien vaateidensa valmistumerkintöjä. Kuinka monen vaatteesta löytyy merkintä Made in Bangladesh? Tehtävät 3 e) ja 3 f) myös täydentävät toisiaan ja auttavat yhdessä syventämään käsitystä monikansallisten yhtiöiden toiminnasta ja kehitysmaiden ihmisten asemasta maailman kaupassa.

Vinkki

Luvun teemojen yhteyteen sopivat hyvin erilaiset väittelyt ja ristiriitojen pohtiminen. Yksi tapa osallistaa kaikki oppilaat mukaan keskusteluun on käyttää ns. väitejanaa. Luokkahuone muuttuu väitejanaksi, niin että toisessa päässä huonetta ollaan täysin samaa mieltä ja toisessa päässä täysin eri mieltä. Oppilaille esitetään väite ja heidän tulee valita paikkansa janalla oman mielipiteensä mukaan. Keskelle ei saa mennä seisomaan, vaan on valittava paikka lähempänä jompaakumpaa päätä. Kun kaikki ovat valinneet paikan, pyydetään janan eri kohdissa seisovia oppilaita perustelemaan mielipiteensä. Perusteluiden jälkeen saa vielä vaihtaa paikkaa. Oppilaille on syytä korostaa, että väitejanassa ei ole kyse ”oikeista” ja ”vääristä” vastauksista. Sopivia väitteitä luvun teemoihin ovat esimerkiksi:

Kaikilla kiinalaisilla on oikeus hankkia jääkaappi/oma auto.”

Kansainvälisillä yrityksillä on moraalinen velvollisuus huolehtia työntekijöidensä hyvinvoinnista myös kehitysmaissa.”

Kehitysmaiden tulee itse ratkaista omat ongelmansa.”

Rikkaiden maiden kuluttajilla on suuri valta ratkaista vaatetuotannon ongelmat.”

 

Lähteet ja lisätietoa.