Jakso 1 Yksi maapallo

Otsikko tuo esiin tärkeimmän viestin. Meillä on vain yksi maapallo, jonka rajallisissa luonnonvaroissa lepää koko materiaalinen hyvinvointimme niin energian, ruoan, liikkumisen kuin kulutushyödykkeiden osalta. Globaalin kuluttajan foorumin ensimmäinen jakso käsittelee kuluttamista erityisesti luonnonvarojen kulumisen näkökulmasta ja tuo esiin sen, että ihmiskunta kuluttaa tällä hetkellä luonnonvaroja velaksi eli enemmän kuin luonnon kantokyky sallisi. Tällä viitataan sekä luonnonvarojen hupenemiseen että ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ilmaspalveluja- ja toimintoja, jotka ylläpitävät elämää ja hyödyttävät ihmisiä. Ekosysteemipalveluihin kuuluu mm. maaperän hedelmällisyys, makean veden varat sekä kasvillisuus, joka ehkäisee maanvyörymiä ja eroosiota.

Jakson toinen päähuomio, joka pohjustaa myöhemmin enemmän käsiteltäviä globaaleja kehityskysymyksiä, on se, että kulutus ei jakaannu tasaisesti maapallon väestön kesken. Rikkaat teollisuusmaat kuluttavat moninkertaisesti köyhiin maihin verrattuna. Noin viidennes (20 %) maailman ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa (80 %) maailman luonnonvaroista. Ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä kärsivät ensimmäisenä juuri köyhimmät ihmiset, joiden elanto lepää usein näiden palvelujen varassa.

Lisäksi länsimaat ovat ulkoistaneet kulutuksensa vaikutukset. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt lähes 30 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2008. Erityisen paha tilanne on trooppisella vyöhykkeellä, jolla lajien tila on heikentynyt yli 60 prosentilla. Vastuu tästä kuuluu myös rikkaamman pohjoisen pallonpuoliskon asukkaille. Länsimaissa on lainsäädännön ja suojelualueiden avulla onnistuttu säilyttämään luonnon monimuotoisuutta ja elvyttämään esimerkiksi merikotkan, saukon ja saimaannorpan kannat. Samaan aikaan kuitenkin kulutus- ja tuotantotapamme hävittävät lajeja ja niiden elinympäristöjä trooppisissa maissa.

Yksi maapallo -jakson teemat liittyvät pääasiassa luonnontieteiden, biologian, maantiedon ja myös fysiikan ja kemian teemoihin. Luonnonvarojen kulutuksen epätasainen jakaantuminen sivuaa myös historian oppiainetta sen osalta, kuinka luonnonvarojen kulutus on jakautunut rikkaiden ja köyhien valtioiden välillä sekä kulutusyhteiskunnan synnyn teemoja. Lisäksi jakson voi yhdistää uskonnon ja elämänkatsomustiedon eettisiin sisältöalueisiin. Jakson materiaaleissa esitellään ekologisen selkärepun ja jalanjäljen käsitteet sekä termi ekologinen velka.

Vinkki

Kulutuksen jakaantumista voi havainnollistaa esimerkiksi pyytämällä luokan oppilaita ottamaan tuolinsa ja tulemaan luokan eteen tai keskelle, jossa on tyhjää tilaa. Mikäli tuolien siirtämiseen ei riitä tila, voidaan käyttää esim. A4-paperiarkkeja. Tuolit/arkit jaetaan niin, että toiseen ryhmään tulee niistä 20 % ja toiseen 80 % niiden koko määrästä. Sen jälkeen oppilaiden on asetuttava tuoleille tai paperiarkkien päälle niin, että 20 % oppilaista asettuu istumaan tai makoilemaan isomman tuoliryhmän päälle kun taas 80 % oppilaista saa taistella päästäkseen edes koskettamaan pienempää tuoliryhmää. Tämän jälkeen voidaan keskustella siitä, miltä tuolien (=kulutuksen) jakaantuminen oppilaista tuntuu ja onko se oppilaiden mielestä oikeudenmukaista.

Tehtävät ja opetusvinkit

Ensimmäisen jakson tehtävät on valittu niin, että ne johdattaisivat oppilaat pohtimaan, kuinka kaikkien kulutushyödykkeiden valmistamiseen kuluu väistämättä luonnonvaroja. Esineet ja palvelut eivät ilmesty tyhjästä. Tehtävä 1a) on lämmittelyä ajatellen koko Globaalin kuluttajan foorumin sisältöä ja sen tarkoituksena on virittää ajattelemaan, mistä joka päivä käyttämämme tuotteet ja palvelut ovat tulleet ja mitä niiden valmistamiseen on tarvittu. Oppilaille on hyvä korostaa, että ei haittaa, vaikka tässä vaiheessa ei varmasti tietäisi, mitä kaikkia luonnonvaroja esimerkiksi kännykän tekemiseen tarvitaan tai mistä ne tulevat. Opettajakaan tuskin osaa esittää tyhjentävää listaa eli kysymys ei ole oikein–väärin-tehtävästä vaan pohdiskelusta, jota voidaan tehdä myös ryhmässä.

Vinkki

Tehtävän 1 a) lämmittelyksi voi antaa pienryhmissä oppilaille pohdittavaksi yksi tavara tai palvelu – mistä se on peräisin ja mitä luonnonvaroja sen valmistamiseen on tarvittu. Pienryhmissä pohtimisen jälkeen voidaan käydä läpi esiin nousseet asiat. Jokapäiväisiä kulutushyödykkeitä ovat esimerkiksi koulukirja, kännykkä, joku vaatekappale ja banaani tai jokin muu ruoka. Palveluita voivat olla esimerkiksi uimahallissa tai elokuvissa käynti, urheilukentällä harjoittelu tai kampaajalla käynti. Palveluiden hahmottaminen kulutuksena voi olla nuoremmille oppilaille hankalaa, jolloin kannattaa pitäytyä esineissä ja ruoassa.

Tehtävässä 1 b) lasketaan oma ekologinen jalanjälki. Tämä on laskennallinen menetelmä, jolla arvioidaan luonnonvarojen kulutusta. Testi kertoo testin tekijän ekologisen jalanjäljen yhden vuoden aikana. Ekologinen jalanjälki on laskentamenetelmä, jonka tulos esitetään usein nimenomaan ”maapalloissa” eli kertomalla, kuinka monta maapalloa esimerkiksi Suomen kulutustasolla tarvittaisiin, jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset. Tämä havainnollistaa hehtaareja paremmin sen, miten paljon ihmiset tai valtiot kuluttavat yli maapallon tuotantokyvyn. Ekologisen jalanjäljen laskentatavat perustuvat vuonna 2008 julkaistuun WWF:n Living Planet -raporttiin.

Foorumilla mainittu suomalaisten kulutustasolla tarvittava 2–3 maapalloa perustuu tähän viimeisimpään laskelmaan, mutta julkisuudessa ja monissa teksteissä käytetään edelleen usein neljää maapalloa kuvaamaan suomalaisten kulutustasoa. Suomen ekologisen jalanjäljen pieneneminen edellisen raportin neljästä maapallosta kahteen-kolmeen johtuu mittaustavan muutoksesta, ei luonnonvarojen kulutuksen vähenemisestä. Ydinvoiman hiilijalanjälki määritettiin nimittäin uusimmassa raportissa nollaksi, kun sille aikaisemmin oli laskettu sama jalanjälki kuin vastaavan kokoisille hiilivoimaloille. Ainakin lukioikäisten kanssa on hyvä pohtia myös sitä, miten luotettavia tällaiset laskentatavat ovat. Living Planet -raportissa kerrotaan tarkasti, mitä osa-alueita ekologisen jalanjäljen laskemisessa tarkastellaan, joten se sopii myös taustamateriaaliksi.

Vinkki

Opettajan kannattaa ehdottomasti tehdä tehtävän 1 b) ekologinen jalanjälkitesti itse ennen kuin antaa ne oppilaille tehtäväksi. Mikäli jokin kohta testissä tuntuu hankalalta arvioida, on se varmasti myös oppilaiden mielestä hankala. Oppilailla on usein halu suoriutua tehtävästä mahdollisimman nopeasti ja sen takia voi olla hyvä pohtia muutamia testeissä esiin tulevia laskemista vaativia asioita ennen testin aloittamista. Esimerkiksi jo ennen testien tekemistä matematiikan tunnille voidaan ottaa ”lisätehtäväksi” arvioida ja laskea, kuinka monta kilometriä viikossa tai vuodessa jokainen kulkee esimerkiksi bussilla. On hyvä korostaa, että täysin tarkkaa lukua on mahdoton arvioida, mutta jokainen voi arvioida esimerkiksi oman koulumatkansa pituuden tai kulkemisensa harrastuksiin ja sen jälkeen voidaan miettiä, millä viikoittainen matka kerrotaan, jotta saadaan koko vuodessa kuljettu matka. Fysiikan opettaja voi varmistaa oppilaiden tietämyksen esimerkiksi kaukolämmityksen ja sähkölämmityksen eroista, niin että jokainen oppilas pystyy päättelemään oman kotinsa lämmitysmuodon.

Suomalaisten kulutus on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana yli viisinkertaistunut. Myös se miten kulutamme on muuttunut. Kun aiemmin suomalaisten kulutuksesta valtaosa meni ruokaan ja juomaan, niin nyt kulutamme yhä enemmän vaatteisiin ja vapaa-ajanmenoihin. Tiivis katsaus suomalaisen kulutuksen muutoksiin löytyy Tilastokeskuksen sivuilta. Tehtävässä 1 c) pohditaan kulutuksen kannalta tärkeää teemaa eli sitä, mitä me todella tarvitsemme. Tehtävän aineistona toimivat ulkoasiainministeriön Mitä todella tarvitsen -kampanjan video sekä Ylen Hyvä Säätiön Nenäpäivän videot kehitysmaiden nuorten arjesta. Tarkoituksena on saada oppilaat pohtimaan, mikä on todella välttämätöntä ja mikä taas halujemme ja toiveideimme mukaista kulutusta.

Lukiolaisille ja ammattikouluopiskelijoille suunnattussa tehtävässä 1 d) käsitellään MIPSiä, joka yhdistää luonnonvarojen kulutuksen tuotteen käyttöön. Ekologinen selkäreppu ja MIPS on esitelty hyvin Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilla.

Vinkki

Ekologisen selkärepun ja MIPSin teeman voi alustaa esimerkiksi poimimalla Suomen luonnonsuojeluliiton MIPS-nettisivuilta erilaisten tuotteiden ja palvelujen valmistamiseen kuluvia luonnonvarojen määriä ja pyytämällä oppilaita arvaamaan, mihin tuotteisiin kuluu vähän ja mihin paljon luonnonvaroja ja miksi. Kannattaa myös pohtia yhdessä, miksi esimerkiksi foorumin materiaalissa mainitulla kultasormuksella on niin valtava ekologinen selkäreppu. Voit myös hyödyntää valmista diaesitystä ekologisesta selkärepusta ja luonnonvarojen kulutuksesta.

Lukiolaisille ja ammattikouluopiskelijoille on suunnattu myös tehtävä 1 e), joka syventää ekologisen velan käsitettä ja kannustaa oppilasta pohtimaan käsitteen uskottavuutta. Ekologisen velan käsitettä on pitkään nostettu esiin kansainvälisissä yhteyksissä etenkin kehitysmaiden sekä useiden ympäristö- ja kehitysjärjestöjen toimesta. Ekologisen velan käsitettä käytetään kahdessa eri merkityksessä. Toisaalta viitataan siihen, että ihmiskunta käyttää luonnonvaroja luonnon uusiutumiskykyä nopeammin. Asian voi ilmaista myös niin, että maailmanlaajuisesti ihmiskunta käyttää bioresursseja tällä hetkellä 1,3 maapallon verran.

Puhuminen ihmiskunnan ekologisesta tuhlauksesta on kuitenkin siinä mielessä harhaajohtavaa, että osa ihmisistä kuluttaa huomattavasti toisia enemmän. Ekologisella velalla viitataan myös siihen, että rikkaat maat ja ihmiset käyttävät luonnonvaroja enemmän kuin maapallon uusiutumiskyky sallii, aiheuttaen ongelmia erityisesti luonnonvaroja vähemmän käyttäville. Suurin osa ekologisen jalanjäljen ylittävästä tuotannosta ja materiaalien käytöstä tapahtuu globaalissa Etelässä, mutta kulutus Pohjoisessa. Ekologisen velan käsite viittaa myös siihen, että olennaista on kulutus, ei tuotanto. Koska suuri osa globaalin Etelän tuotantoa on valjastettu nimenomaan Pohjoisen kulutuksen palvelukseen. Tästä näkökulmasta voidaan pohtia esimerkiksi Kiinan uhkaavana pidettyä teollisuuden nousua ja sitä kautta lisääntynyttä ilmastorasitusta - onko kyseessä pelkästään Kiinan vastuu, jos suuri osa teollisuudesta on suunnattu vientiin rikkaimpien maiden kuluttajien käyttöön?

Lähteet ja lisätietoa.