6 ... Vai eikö ostaa?

<Alex> Nyt ärsyttää niin että pää melkein räjähtää. Me on pohdittu, miten suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia, ja mitä sille voi tehdä, ja mä näin painajaista, että jouduin kiinalaiseen tehtaaseen töihin. No, eilen mä katsoin uutisia, jossa tyyppi kertoo pokkana, että ihmisten pitää vaan yksinkertaisesti kuluttaa enemmän, koska muuten me ei selvitä lamasta. Voi #***! Ihan kuin se ei olisi koskaan kuullut esim. ilmastonmuutoksesta!
<Iida> Mä olen kanssa miettinyt, että aikuiset ei todellakaan taida olla ihan perillä asioista. Ei edes vaikka ne olisi ministereitä tai johtajia tai opettajia.
<Saku> Mä olen ihan pihalla siitä, että mitä nyt pitäisi tehdä: kuluttaako vai ei? En mä halua, että kukaan kärsii kännykkäni takia, mutta eihän se nyt mitään auta, jos mä olen ainoa, joka jättää sen ostamatta. 
<Nea> Niin, kaikki muut ostaa kuitenkin. Sehän on noloa, jos on joku vanha kännykkä tai vanhat kuteet. Vaikka yläasteella uskaltaa ehkä jo pukeutua vähän eri lailla, niin arvaa olisiko mua kiusattu ala-asteella nenärenkaasta. Eihän missään mainosteta, että on hienoa pukeutua viime vuonna muodissa olleisiin vaatteisiin ja käyttää vanhaa kännykkää
<Iida> Joo, yksi vaateliike ainakin mainostaa, että ostaminen on ihanaa…
<Saku> Ei ole niiden mainosten tekijät tainneet kuulla puuvillan vesijalanjäljestä tai hikipajojen työoloista.
<Alex> Ehkä tänne maapallolle pitäisi saada joku universumin ekodiktaattori, joka määräisi, että nyt loppuu tuhlailu.

Kuka käskee kuluttamaan?

Onko yhden ihmisen kulutusvalinnoilla mitään väliä? Tätä kysymystä pohtivat Sakun lisäksi monet muut maailman tilasta huolestuneet nuoret ja aikuiset. Hämmennys ja epätietoisuus lisääntyvät, kun samat päättäjät ovat yhtenä päivänä huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja seuraavana päivänä kehottavat meitä kuluttamaan lisää.

Kukaan ei tunnu antavan selkeitä vastauksia, miten toimia parhaiten maapallon ja toistemme hyväksi. Kuluttamista ja talouskasvua pidetään onnellisuuden ja hyvinvoinnin mittarina, vaikka monesti on todettu, että talouskasvu ja kuluttaminen eivät enää lisää tyytyväisyyttämme elämään. Kaikki kulutus ei vastaa todellisiin tarpeisiimme, vaan pyrkii luomaan lisää rahaa ja kasvua - usein turhaa ja jopa tuhoavaa sellaista.

Monet käyttämämme tuotteet on alunperinkin valmistettu kestämään vain lyhyen ajan. Jo vuonna 1895 kiertävä myyntimies, amerikkalainen King Camp Gillette sai idean vaihdettavasta partaterästä, joka kuluttajien pitäisi ostaa yhä uudelleen ja uudelleen. Nykyisin Gillette-yhtiön liikevaihto on yli 10 miljardia dollaria. Tästä tuottoisasta oivalluksesta on tullut laajasti omaksuttu tapa markkinoilla. Kuluttaminen lisääntyy vanhentamalla tuotteita keinotekoisesti, estämällä korjaus tai uudelleenkäyttö - kuten partaterien teroitus - sekä luomalla kuluttajille mielikuva, että tuote on vanhentunut tai pois muodista, vaikka se olisi käyttökelpoinen. Tietotekniikassa on yleistä muuttaa tiedostomuotoja niin, että kuluttajan on hankittava uusia ohjelmia, käyttöliittymiä ja koneita pystyäkseen käyttämään niitä. Mainosmaailma kertoo joka vuosi uudelleen, millaisiin vaatteisiin ja kenkiin meidän täytyy pukeutua ja millaista kännykkää käyttää. Tavaroiden kestämättömyys ja muodin muuttuminen eivät kuitenkaan ole mitään luonnonlakeja, vaan ihmisten suunnittelemia tapoja taata loputon kysyntä ja kulutuksen keskeytymättömyys.

Tekeekö kuluttaminen onnelliseksi?

Vanhat kansansadut ja -viisaudet opettavat usein, että ”rikkaus ei tuo onnea”. Monet nykytutkimukset vahvistavat tämän olevan totta muun muassa Suomessa. Kansojen varallisuutta mitataan tyypillisesti bruttokansantuotteella (BKT). Se kertoo valtion kokonaistuotannon jonkin vuoden ajalta. Suomessa bruttokansantuote on kolminkertaistunut, eli talous on kasvanut kolminkertaiseksi noin viidenkymmenen vuoden aikana. Aiemmin ajateltiin yleisesti, että vaurauden lisääntyessä myös ihmisten onnellisuus automaattisesti lisääntyy. Suomalaisten tyytyväisyys elämään ei kuitenkaan ole juuri lisääntynyt, vaikka BKT:mme on noussut hurjasti. Kunhan perustarpeista, kuten ruoasta ja terveydestä, on huolehdittu, ihmisten tyytyväisyyttä elämään ei lisääkään raha tai varallisuus. Sen sijaan onnellisuutta lisäävät yleensä aineettomat asiat, kuten läheiset ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen sekä vapaa-aika.

Täytyy kuitenkin muistaa, että köyhyydessä elävien ihmisten tulojen kasvu ja hyvinvointi liittyvät yhteen. Ne köyhien maiden nuoret, jotka eivät voi opiskella kalliiden koulumaksujen takia tai jäävät vaille lääkitystä sairastuttuaan, tulevat varmasti onnellisemmiksi, jos saavat lisätuloja näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Toisaalta joitakin perustarpeita, kuten puhdasta juomavettä, voidaan pitää ihmisoikeuksina, joiden toteutumiseen ei edes pitäisi joutua kuluttamaan juurikaan rahaa.

Onkin huomattu, ettei BKT ole paras tapa mitata ihmisten hyvinvointia. BKT ei esimerkiksi kerro siitä, miten tulot jakautuvat kansalaisten kesken. Vaikka bruttokansantulo voi jollakin valtiolla olla korkea, voi maassa silti asua hyvin köyhiä ihmisiä, joiden perustarpeita, kuten puhdasta vettä tai terveydenhuoltoa, ei ole täytetty. Myös ympäristöä turhaan kuormittava toiminta - vaikkapa ruoan viljely, valmistaminen ja heittäminen pois syömättä - näkyy plussana bruttokansantuotteessa. Viime aikoina BKT:n rinnalle onkin kehitetty muitakin tapoja arvioida kansojen hyvinvointia ja onnellisuutta. Näihin kuuluvat pienen vuoristovaltio Bhutanin kehittämä bruttokansanonnellisuus (BKO), YK:n kehitysohjelma UNDP:n lanseeraama inhimillisen kehityksen indeksi (human development index, HDI) ja niin sanottu Onnellinen planeetta -indeksi (happy planet index, HPI), joka ottaa huomioon ihmisten hyvinvoinnin lisäksi toiminnan ekologisen jalanjäljen.

Viime vuosina on esiin noussut myös degrowth -ajattelu. Degrowth asettaa jatkuvan talouskasvun ja kulutuksen tavoittelun kyseenalaiseksi. Degrowthissa tavoitellaan talousajattelua, jossa kulutus ja talouskasvu mitoitetaan ympäristön ja luonnonvarojen asettamien rajojen mukaisiksi. Degrowth -liikeen piirissä on myös laajasti arvosteltu hyvinvoinnin mittaamista pelkästään BKT:n avulla. Degrowth on elintapojen vapaaehtoista yksinkertaistamista ja muutosta kohti ekologisesti kestävää, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Degrowth -ajattelussa hyvinvointi ei ole riippuvainen materialistisista arvoista, vaan hyvinvoinnin ajatellaan koostuvan esimerkiksi puhtaasta ympäristöstä, vapaa-ajasta ja ihmissuhteista.

Tutustu eri maiden sijoittumiseen erilaisilla mittareilla ja arvioi mittaustapoja tehtävässä 6 a) Bruttokansanonnellisuus.

Miten sinä mittaisit onnellisuutta? Kehitä oma tapasi mitata kansalaisten tyytyväisyyttä tehtävässä 6 e) Mittaa onnellisuutta (lukioille).

Onni mainosten maailmassa

Myös mainostajat ovat huomanneet, että kun ihmisillä on tietty perustoimeentulo, he haaveilevat ennen kaikkea ystävistä, rakkaudesta ja muiden hyväksynnästä. He haluavat kokea olevansa ainutlaatuisia ja tehdä asioita, joita pitävät tärkeinä. Mainokset on suunniteltu siten, että ne tarjoavat meille näitä asioita. Ne kertovat, millainen elämäntyyli on oikea ja muodikas ja millä keinoin voimme saavuttaa menestystä kaveripiirissä. Nuoret ovat usein mainosten kohderyhmä, sillä nuorille muiden hyväksyntä ja esimerkiksi ryhmän mukainen pukeutuminen on monesti tärkeää. Mainokset aiheuttavat ulkonäköpaineita, vaikka mainoksissa esiintyvien kuvat on usein tietokoneella muutettu paremman näköisiksi.

Mene tehtävään 6 b) Mainosten sanoma tarkkailemaan lähemmin mainosten meille välittämiä viestejä.

Olet ehkä huomannut, että mainokset eivät läheskään aina kerro siitä, mikä tuotteessa on käytön kannalta tärkeää. Itse asiassa ne kertovat joskus aivan päinvastaista. Oletko huomannut, että esimerkiksi murukahvimainoksessa voi lukea "aito espresso" vaikka hyvin voisi väittää, että aito espresso valmistetaan pakottamalla kuuma höyry kovalla paineella hienon kahvijauheen läpi (näin ainakin Italiassa, espresson kotimaassa)? Tai että automainoksessa esitetään kuvia tyhjistä teistä ja puhtaasta luonnosta, vaikka todellisuudessa se, että autoja ostetaan yhä enemmän merkitsee yhä pahempia ruuhkia ja kuormitusta luonnolle? Mainosten tehtävä on kumota kielteiset mielikuvat tuotteesta ja luoda tilalle myönteisiä. Ne kertovat siis useinkin jotain aivan muuta kuin todellista tietoa tuotteesta.

Vastamainos: Tommi TurunenOletko kuullut vastamainoksista? Niillä halutaan tuoda esiin tuotteiden taustoja, joita tavalliset mainokset eivät kerro. Lasten ja nuorten ympäristöjärjestö Luonto-Liitto ja Voima-lehti ovat järjestäneet Mainoskupla-vastamainoskilpailuja. Tutustu linkistä kilpailun satoon. Ohessa on vuoden 2008 kilpailun ammattilaissarjassa 2. sijan voittanut Tommi Turusen vastamainos. Lisää vastamainoksia on Voiman verkkolehden sivuilla. Tunnistatko, mistä mainoksesta ne on muokattu tai mitä ilmiötä ne kritisoivat?

Vuonna 2012 ympäristöjärjestö Greenpeace kritisoi suomalaista Neste Oilia yhtiön roolista biopolttoaineen tuotannossa ja sademetsien hävittämisessä. Järjestö teki nettisivun Neste Spoil. Sivusto muistutti ulkoisesti erehdyttävän paljon Neste Oilin sivuja, mutta sillä kerrotaan suorasukaisesti esimerkiksi yhtiön toiminnan seurauksista sademetsille. Neste Oil valitti vastamainoksesta, joten se hävisi nopeasti Greenpeacen luomilta sivuilta. Greenpeace pitää vastamainoksen poistoa sananvapauden rajoittamisena. Mitä mieltä sinä olet? Lue uutinen sivujen poistosta.

Tee oma vastamainoksesi tehtävässä 6 c) Vastamainos.

Älä osta mitään?

Ei ole mahdollista lakata kuluttamasta kokonaan. Myös esimerkiksi köyhien maiden viljelijät tai suomalaiset pienyrittäjät varmasti toivovat, että heidän tuotteensa käyvät kaupaksi. Ruokaa ja tarpeellisia tarvikkeita voi hankkia hyvällä omallatunnolla - mutta kulutusta kannattaa myös arvioida kriittisesti ja miettiä, mitä todella tarvitsee. Harkittua kulutusta edistääkseen Luonto-Liitto järjestää vuosittain Älä osta mitään -päivän. Nettisivun materiaaleista löydät myös ohjeita, joilla voit helposti tulla fiksummaksi kuluttajaksi.

Tee tehtävä 6 d) Älä osta mitään.

Tehtävässä 6 e) Kulutuspäiväkirja (lukio, ammattilliset oppilaitokset) voit tarkkailla omaa kulutustasi.

Kaikki me kulutamme jotain, ja on hyvä olla tietoinen kulutusvalintojensa vaikutuksista. Kuluttaminen ei silti ole ainoa tapa olla aktiivinen kansalainen ja tehdä jotain kestävämmän ja oikeudenmukaisemman kaupan ja koko maailman puolesta. Globaalin kuluttajan foorumin viimeisessä osassa opitkin lisää tapoja vaikuttaa!