5 Ostaako...?

<Alex> Iida, mikä tuo sun hippilaukkusi oikein on?
<Iida> Ei tämä mikään hippilaukku ole. Kummitäti osti sen Maailmankaupasta.
<Alex> Mistä ihmeen Maailmankaupasta? Eikö me juuri opittu, että maailmankauppa aiheuttaa ongelmia, kun rikkaat länsimaat käyttävät hyväksi etelän köyhiä?
<Iida> Ei ei, kun siinä Maailmankaupassa myydään kaikenlaisia reilun kaupan tuotteita, jotka tulee köyhistä maista, käsitöitä, vaatteita, kahvia, teetä ja vaikka mitä. Niiden tekijät saavat kai ihan reilun palkan työstään.
<Saku> Mutta niitä reilun kaupan tuotteitahan saa tavallisistakin kaupoista. Meidän äiti ostaa aina reilun kaupan banaaneja, niissä on sellainen sinivihreä merkki. Ne on ihan tavallisen makuisia kyllä.
<Alex> Onko se sama asia kuin luomu? Eikö luomu ole jotenkin ympäristöystävällistä?
<Nea> No, onko se muka ympäristöystävällistä rahdata banaaneja Suomeen jostain kaukaa?
<Saku> Ei kai, mutta niitä ei kasva Suomessa joten hedelmien syönti kävisi vähiin jos syötäisiin vain suomalaisia hedelmiä. Eihän täällä kasva juuri muuta kuin omenoita ja niitäkään ei saa kaupoista kuin syksyllä.
<Iida> Mutta jos me lopetettaisiin banaanien osto, niin sittenhän ne reilujen banaanien viljelijät ei saisi edes mahdollisuutta ansaita hyvin..
<Alex> Eli hyvä ihmisille mutta huono ympäristölle.. Argh, miten muka voi kuluttaa vastuullisesti, jos kaikesta on jotain haittaa?
<Nea> No, onko joku väittänyt, että maailman pelastaminen olisi helppoa? 

Vastuullista kulutusta

Edellisissä jaksoissa olet tutustunut ongelmiin, joita liiallinen kulutus voi aiheuttaa. Olet kenties huomannut, että elämämme on yllättävän läheisesti sidottu kaukaisilta tuntuvien maiden luontoon ja asukkaisiin. Kuljetamme heidän tuottamiaan esineitä tai vaatteita päällämme ja taskuissamme lähes joka päivä.

Maailmankaupan antamat mahdollisuudet voivat tuoda lisää vaurautta niin köyhien kuin rikkaidenkin maiden asukkaille. Toisaalta esineiden tuottaminen kaukana meistä voi johtaa siihen, että sysäämme tuotannon ympäristöongelmat ja sosiaaliset ongelmat muiden vastuulle. Onko sitten alkuunkaan mahdollista kuluttaa kestävästi, vai pitäisikö kuluttaminen lopettaa kokonaan? Asia ei ole yksinkertainen, mutta ongelmaan on keksitty erilaisia apukeinoja ja ratkaisuja. Vastuullisesti tuotettujen tuotteiden merkit eli sertifikaatit ovat yksi keino taata kuluttajalle, että tuotteen valmistuksessa on täytetty tiettyjä ehtoja esimerkiksi liittyen ympäristöstä huolehtimiseen tai lapsityövoiman kieltoon.

Testaa tietosi vastuullisen kuluttamisen sertifikaateista tehtävässä 5 a) Merkkipeli.

Yksi vastaus ostajien haluun kuluttaa vastuullisesti on maailmankaupat. Suomeen alkoi 1970-luvulla virrata tuotteita eri puolilta maailmaa, myös köyhistä kehitysmaista. Samalla osa suomalaisista alkoi huolestua kehitysmaiden tuottajien oloista. Maailmankaupat ovat myymälöitä, joissa myydään köyhissä maissa reilun ehdoin ja kunnollisella palkalla tuotettuja tavaroita. Ensimmäinen maailmankauppa Suomessa avattiin Ouluun vuonna 1978. Nykyään maailmankauppoja on eri puolilla Suomea tällä hetkellä 19. Tiedätkö, onko omalla kotiseudullasi maailmankauppa? Ota asiasta selvää! Voit käyttää esimerkiksi hakusanoja: reilu kauppa, maailmankauppa, ekokauppa ja eettinen tuote. Etsi myös ainakin yksi nettikauppa, jossa myydään Reilun kaupan tuotteita. Maailmankauppojen verkkosivuilta voit löytää lisätietoa.

Suurista kaupungeista Suomessa löytyy nykyään myös muita eettisesti valmistettuja tuotteita myyviä liikkeitä.

Reilu kauppa

Maailmankaupoista ei kuitenkaan saa kaikkea, mitä ihminen päivittäin tarvitsee eivätkä kaikki suomalaiset asu maailmankaupan lähellä. Niinpä länsimaissa huomattiin jo vuosia sitten, että myös tavallisista supermarketeista pitäisi saada oikeudenmukaisesti tuotettuja tavaroita. Kehitysmaiden viljelijät olivat samaa mieltä: he toivoivat länsimaisilta kehitysyhteistyöntekijöiltä, että he voisivat elättää itsensä omalla työllään sen sijaan, että saisivat vaikkapa ruoka-apua.

Syntyi Reilun kaupan järjestelmä, jonka tarkoituksena on taata köyhien maiden viljelijöille oikeudenmukainen korvaus heidän tekemästään työstä. Reilun kaupan tuotteita saa nykyään lähes kaikista tavallisista kaupoista. Järjestelmän tarkoituksena on taata länsimaiselle kuluttajalle, että tuotteet on valmistettu reiluissa tuotanto-oloissa eikä lapsityövoimaa ole käytetty. Mistä tämän sitten tietää?

Reilun kaupan tuotteet on merkitty sinivihreällä reilun kaupan merkillä, jossa voit nähdä kättään heiluttavan ihmisen. Niissä myös lukee REILU KAUPPA tai englanniksi FAIRTRADE. Kaikkia Reilun kaupan tuotteita valvoo kansainvälinen järjestö Fairtrade Labeling Organizations International (FLO) ja sen jäseniä ovat kunkin maan kansalliset järjestöt, kuten Suomen Reilu kauppa - Fairtrade Finland. Reilun kaupan viljelmien täytyy täyttää tiukat ympäristöön ja työntekijöiden oloihin liittyvät ehdot, ennen kuin merkin voi saavuttaa. Ehtoihin kuuluu muun muassa tavallista tiukemmat ympäristömääräykset esimerkiksi torjunta-aineden käytön suhteen. Työntekijät eivät altistu vaarallisille työoloille, heillä on yhdistymisvapaus, eikä lapsityövoimaa sallita. Reilun kaupan viljelijät saavat tuotteestaan takuuhinnan, eivätkä altistu välittäjien hintakeinottelulle. Kaupasta jää tuottajayhteisöille myös Reilun kaupan lisä, jolla voidaan tukea esimerkiksi koulujen tai terveysasemien rakentamista tai muuta yhteisöä hyödyttävää ja viljelijöiden elinoloja parantavaa toimintaa.

Mitä Reilun kaupan tuotteita sinä tiedät? Suomessa Reilun kaupan merkillä varustettuja tuotteita on myyty vuodesta 1999. Ensimmäisiin tuotteisiin kuuluivat kahvi, tee ja sokeri. Nyt Reilun kaupan merkillä varustettuna saa myös esimerkiksi banaaneja, appelsiineja, kukkia, jalkapalloja ja Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja tekstiilituotteita. Yksittäisiä tuotteita, joilla on Reilun kaupan merkki, löytyy suomalaisista kaupoista noin 1700.

Myös erilaiset yhteisöt kuten kunnat, seurakunnat, järjestöt, koulut ja korkeakoulut voivat ansaita Reilun yhteisön arvonimen tarjoamalla tilaisuuksissaan Reilun kaupan tuotteita ja toimimalla järjestelmän äänitorvena omissa verkostoissaan. 

Mistä kaikki nämä tuotteet sitten tulevat? Tehtävässä 5 b) Reilut reitit saat selville, mistä tulevat Reilut banaanit, jalkapallot ja kaakao.

Saitko muuten jo selville Alexin pohtiman sanan maailmankauppa kaksi eri merkitystä? Se voi siis tarkoittaa koko globaalia eli maailmanlaajuista kaupankäyntiä (engl. trade) tai myymälää, joka myy oikeudenmukaisesti tuotettuja tuotteita kehitysmaista (engl. shop).

Sosiaalisesti vastuullinen kuluttaminen

Sosiaalinen vastuu viittaa ihmisten hyvinvointiin. Kyse on paitsi yrityksen tuotteita valmistavien työntekijöiden oloista, myös laajemmin tuotannon seurauksista ihmisille, joiden parissa yritys toimii. Minimivaatimuksena on tietysti lakien kunnioittaminen, mutta yritystä pidetään sosiaalisesti vastuullisena vasta, kun se toimii paitsi lakien vaatimien minimien, myös asiakkaidensa ja tuotantoalueidensa ihmisten eettisten odotusten mukaisesti. Puhutaankin yritysvastuusta, jolla viitataan yritysten velvollisuuteen toimia vastuullisesti ympäröivässä yhteiskunnassa: taloudellisesti, sosiaalisesti sekä ympäristön kannalta.

Monien mielestä yritysten pitäisi kantaa enemmän vastuuta toiminnastaan, ettei tuotteen ostajan eli kuluttajan tarvitsisi huolehtia asioista. Joidenkin mielestä hallitusten ja poliitikkojen pitäisi kantaa enemmän vastuuta niin, että yritysten pitäisi paitsi täyttää lakien säätämät vaatimukset, mutta myös tehdä hiukan enemmän. Ongelmana usein on, että etenkin kehitysmaissa lait ja säädökset eivät ole tarpeeksi tiukkoja tai niitä ei valvota kunnolla. Niinpä yritysten tulisi myös itse kantaa vastuuta toimintansa seurauksista. Parhaaseen lopputulokseen päästään tietenkin, kun vastuuta ei sysätä aina joillekin toisille, vaan jokainen taho kantaa vastuunsa parhaalla mahdollisella tavalla. Kuluttajan vastuu on sitä, että tietää, mitä kuluttaa, ja pyrkii itse kuluttamaan kestävästi ja vastuullisesti valmistettuja tuotteita ja palveluita. Erityisen tärkeää on miettiä, onko kulutus aina on tarpeen ja miten voisi kuluttaa vähemmän.

Mistä sitten voi tietää, millainen kuluttaminen on vastuullista? Yleisesti hyväksyttävänä mittapuuna sosiaalisen vastuun toteutumiselle voidaan pitää sitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Lapsen oikeuksien sopimus toteutuvat. Samoin voidaan käyttää YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Organization) työntekijöiden asemaa koskevia sopimuksia. Muun muassa näiden toteutumisesta kertoo Reilun kaupan merkki, josta opit edellä.

On myös kehitetty muita tapoja selvittää työoloja esimerkiksi vaatetehtaissa. Tunnetuimpia on SA8000-sertifikaatti eli sosiaalisen vastuun standardi (Social Accountability standard). Yllämainitut YK:n sopimukset ovat myös tämän merkin saamisen ehtona. Reilun kaupan merkistä se eroaa muun muassa siinä, että se ei kerro tuotteiden raakamateriaalien tuotantotavoista, vaan työoloista tuotantoketjun muissa vaiheissa. Merkki on pääasiassa yritysten käytössä, eikä sitä ole suunnattu niinkään kuluttajille. Yrityksiltä voi kuitenkin kysyä, missä oloissa heidän myymänsä tuotteet on tehty. Jos yritys vastaa tuotantonsa noudattavan SA8000-standardia, asiat ovat melko hyvällä mallilla. Myös tätä merkkiä valvoo kansainvälinen, riippumaton järjestö.

Kuva: Puhtaat vaatteet -kampanjaOmpelijoita aasialaisella tehtaalla, jossa työpäivät ovat yleensä pitkiä ja ylityöt tavallisia. Miten työntekijöiden oikeuksia riittäviin taukoihin, lepoon ja elämiseen riittävään palkkaan voitaisiin valvoa? Kuva: Clean Clothes Campaign.

Melkein kaikki maailman maat kuuluvat mainittujen YK:n sopimusten piiriin. Miksi sopimuksia ei sitten automaattisesti noudateta, vaan lisäksi tarvitaan erilaisia sertifikaatteja ja merkkejä takaamaan työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu? Sopimusten toteutumista on hankala valvoa joka maassa, eikä ole olemassa kansainvälistä lakia, joka velvoittaisi niiden noudattamiseen. Tähän tarpeeseen vastaavat vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät. Vaikka niitä ei ole pakko käyttää, monet yritykset haluavat kohentaa mainettaan ja parantaa imagoaan panostamalla sosiaaliseen vastuuseen. Suomessa esimerkiksi Kesko on siirtynyt käyttämään laajasti SA8000-standardia hankinnoissaan. Tietenkään oikeudenmukaisuuden ei pitäisi olla vain vapaaehtoista. Tarvitaankin kansainvälisesti sitovaa lainsäädäntöä ja tehokasta valvontaa. Kuluttajien yrityksille tuottama paine ja yritysten vapaaehtoisesti käyttämät standardointimerkit ovat askelia hyvään suuntaan.

Yksi esillä ollut hyvinkin tuttu tuote on suklaa ja erityisesti sen raaka-aine kaakao, jonka viljelyssä on selvinnyt erilaisia epäkohtia. Selvitä tehtävässä 5 e) Kitkerää suklaata (lukio, ammatilliset oppilaitokset), mikä kaakaon viljelyssä on vialla, ja mitä toimia yrityksiltä, kuten Fazer, vaaditaan. Keksitkö, mitä kuluttaja voisi tehdä, jotta suklaata valmistettaisiin eettisemmin?

Ympäristön kannalta vastuullinen kuluttaminen

On olemassa paljon enemmän merkkejä ja sertifikaatteja, jotka liittyvät ympäristön, ei ihmisten hyvinvointiin. Mistä luulet tämän johtuvan? Kenties ympäristön tilaa on helpompi tarkkailla kuin vaikkapa ihmisoikeuksien toteutumista. Mitä ympäristömerkkejä sinä tunnet?

Alex pohti, onko luomulla ja Reilulla kaupalla jotain eroa. Kyllä niillä on: Reilu kauppa ei ole ympäristömerkki, vaikka ympäristöasiat otetaankin tavallista tuotantoa paremmin huomioon. Luomu taas tarkoittaa luonnonmukaista, eli sitä, että tuotannossa ei ole käytetty keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Lue lisää luomusta luomu.fi-verkkosivustolta. Tuotteet voivat siis olla samaan aikaan luomua ja Reilua kauppaa tai vain jompaa kumpaa. Yli puolet Reilun kaupan tuotteista on kuitenkin myös luomutuotantoa. Reilun kaupan merkki myönnetään vain kehitysmaista tuleville tuotteille, kun taas luomutuotteista suuri osa on kotimaisia.

Toinen tunnettu ympäristömerkki on Pohjoismainen ympäristömerkki, eli niin sanottu Joutsenmerkki. Sillä merkitään pohjoismaisia tuotteita, kuten kosmetiikkaa, tekstiilejä ja pesuaineita. Merkinnät myös muuttuvat, kun kuluttajat asettavat tuotteille uusia vaatimuksia ja entistä eettisempiä ja ekotehokkaampia tuotteita tulee markkinoille. Nykyisin esimerkiksi kodinkoneiden energiamerkit ovat arkipäivää, vaikka ne ovat suhteellisen tuore keksintö. Nykyään energiamerkintä löytyy isosta osasta paljon sähköä kuluttavia laitteita. Euroopan Unioniin liittymisen myötä taas hävisivät pakolliset tekstiilien alkuperämaamerkinnät, mutta koska kuluttajat vaativat saada nähdä "made in..." -merkin tuotteissa, ne on saatu takaisin suurimpaan osaan Suomessa myytäviä tekstiilejä.

Nykyisin puhutaan paljon myös jäljitettävyyden eli tuotantoketjun eri vaiheiden tunnistamisen tärkeydestä. Kun kuluttajat tarpeeksi pontevasti vaativat tietoa tuotteiden alkuperästä, myyjät myös ennen pitkää tuottavat sitä heille. Vaikka eettisiä kännyköitä ei ole tällä hetkellä kaupan, kuluttajien lisääntynyt tietoisuus tuotteiden tuotanto-oloista ja ympäristövaikutuksista voi viedä asioita parempaan suuntaan.

Mainittujen merkkien lisäksi yritykset ovat itse kehittäneet omia valvontajärjestelmiään. On hyvä, että tuotanto-oloihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Toisinaan on kuitenkin tarvetta kriittiseen arviointiin: jos yritys ei anna ulkopuolisten valvoa tuotantoaan vaan valvoo sitä vain itse, onko kyse todellisesta valvonnasta vaiko vain oman imagon kiillottamisesta? Voitte pohtia luokassa tovin, mitä viherpesulla tarkoitetaan. Reilun kaupan järjestelmästä ainutlaatuisen tekee muun muassa se, että merkkijärjestelmä on yrityksistä itsenäinen, ja merkin käyttöä hallinnoivan kansainvälisen kattojärjestön FLO:n äänivallasta puolet on viljelijöillä itsellään.

Entä mikä on sosiaalisesti vastuullisen ja ympäristön kannalta vastuullisen kuluttamisen ero? Usein eroa ei olekaan: nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Jos esimerkiksi viljelyssä käytetään vähemmän myrkyllisiä torjunta-aineita, myöskään viljelijä ei altistu myrkkyjen haittavaikutuksille. Toisaalta, kun tuotannossa huomioidaan ympäristöseikat, eivät ihmisten elinpaikat saastu tai juomavesi likaannu. Ihmisten ja ympäristön hyvinvointi kulkee siis usein tiivisti käsi kädessä.

Vastuullisten valintojen viidakossa

Palataan vielä hetkeksi kuluttamisen ongelmaan: toisaalta se luo talouskasvun ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia köyhien maiden - ja koko maailman - asukkaille, mutta toisaalta kulutamme kohtuuttoman paljon luonnonvaroja, ja reilujen tuotanto-olojen varmistaminen on hankalaa. Iidan ja Alexin pohdinnat kuluttamisen vaikeudesta mietityttävät monia muitakin.  Jotkut pyrkivät vähentämään kaikkea kulutustaan, jotkut taas keskittyvät kuluttamaan mahdollisimman reilusti ja ekologisesti. Mutta entäpä vaikka lähiruoka: lähellä tehtyjen tuotteiden kuluttaminenhan ei aiheuta kuljetuspäästöjä toisista maista, ja tuotanto-olot Suomessa ovat tuottajille melkoisen hyvät. Eikö vaan? Toisaalta taas kasvisten kasvattaminen kasvihuoneissa Suomessa talviaikaan vie enemmän energiaa kuin niiden tuominen lämpimämmistä Etelä-Euroopan maista. Toisaalta on tärkeää syödä monipuolisesti.

Asioissa on aina monia puolia, ja kunkin on valittava itselleen sopiva kompromissi tapaus kerrallaan. Kukaan ei voi toimia täysin moitteettomasti, mutta se ei ole syy ryhtyä välinpitämättömäksi. Jopa tunnettu, tiukka ympäristönsuojelija Pentti Linkola on paljastanut, että hänen heikkoutenaan on suklaa. Tuo ulkomailla tuotettu herkku kun ei ole hänen katsannossaan se ympäristöystävällisin tai tarpeellisin tuote. Kukin tekee sen verran kuin pystyy ja oikealta tuntuu; kuluttaminen on vain yksi tapa vaikuttaa. Lisää ideoita toimintaan oikeudenmukaisen maailman puolesta löydät jaksosta 7 Monta tapaa vaikuttaa.

Sen lisäksi, että on selvillä kuluttamiensa tuotteiden taustoista, kuluttajan kannattaa hyödyntää valtaansa "kuningaskuluttajana". Yritykset pyrkivät tuomaan markkinoille tuotteita, joita kuluttajat haluavat ostaa. Yhdenkin ihmisen mielipide yleensä huomioidaan, koska vain alle joka sadas kuluttaja kertoo mielipiteensä yrityksille. Jokainen kulutusvalinta vaikuttaa myös jollakin lailla ympäristöön, jossa se on tuotettu, tai ihmisiin, jotka sen ovat tuottaneet. Yksittäiset valinnat vaikuttavat siis aina jonkun elämään. Omasta kiinnostuksesta riippuen voi hankkia tietoa tietyistä tuotteiden valmistukseen liittyvistä asioista. Eläinkokeita karttava voi seurata eläinsuojelujärjestö Animalian listaa eläinkokeettomasta kosmetiikasta. Laajemmin kuluttamisen ympäristövaikutuksista kiinnostuneet voivat hyödyntää Luonto-Liiton www.kulutus.fi-sivustoa, jolle on koottu paljon tietoa ympäristöystävällisen kuluttamisen eri näkökulmista. Eettisen kaupan puolesta ry eli Eetti, joka on tuottanut tämän materiaalin, seuraa kuluttamisen sosiaalisia vaikutuksia eri puolilla maailmaa esimerkiksi elektroniikka- ja vaatetuotannossa. Eettiseen kuluttamiseen liittyviä vinkkejä saat monilta nettisivuilta tai blogeista.

Etsi vinkkejä eettiseen kuluttamiseen

www.kulutus.fi

www.alaosta.fi

www.reilukauppa.fi

kulutusjuhla.fi

Uusi Musta -blogi

Vihreät vaatteet -blogi

Kuluttajaviraston Eko-ostaja-sivut

Marttojen ekologisen arjen vinkit

Pohdi omia kulutusvalintojasi tehtävässä 5 c) Omat kulutusvalinnat puntarissa.

Tavaran elinkaaresta saat lisää tietoa tehtävässä 5 d) Story of stuff (lukio, ammattilliset oppilaitokset).