4 Hylätyt esineet

 

Kännykkämeri. Kuva: Sascha Pohflepp, via Wikimedia Commons

Hylättyjen esineiden kohtalo

Suomalaiset tuottavat jätettä 470 kiloa henkeä kohti joka vuosi. Jätettä syntyy pakkausmuoveista, ruuantähteistä, pois heitetyistä tavaroista ja vaikkapa vanhoista pattereista. Voit koittaa miettiä, mitä olet tällä viikolla laittanut roskikseen. Varmaankin aikamoinen läjä kaikenlaista tavaraa. Hankalimpia jätteitä ympäristön kannalta ovat sellaiset jätteet, jotka eivät maadu tai joita on hankala uusiokäyttää sekä sellaiset tuotteet, jotka sisältävät myrkyllisiä aineita. Tällaisia ovat muun muassa iso osa muoveista ja erilaiset elektroniikkalaitteet.

Joka vuosi Suomessa myydään 1,5-2 miljoonaa kännykkää. Vaihdamme puhelinta keskimäärin hieman alle kahden vuoden välein. Edellisessä jaksossa opit, mistä kännykät ja muut kulutuselektroniikkalaitteet tulevat. Entä mihin ne käytön jälkeen menevät? Ihmeellistä, mutta tätä ei kukaan tarkalleen ottaen tiedä. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti vain kymmenesosa elektroniikkajätteestä kierrätetään asianmukaisesti ja turvallisesti. Suomessakin vain noin puolet vanhoista laitteista kierrätetään virallisessa kierrätysjärjestelmässä, jossa ne uusiokäytetään eli purettavaksi osiin tai materiaaleihin, jotka hyödynnetään uudelleen. Vain muutama prosentti kännyköistä päätyy uudelleenkäyttöön puhelimena, esimerkiksi kierrätyskeskuksen tai netin myyntipalvelujen kautta. Loput ovat ilmeisesti ihmisten pöytälaatikoissa varakännyköinä tai siirtyneet kavereiden, pikkuveljien tai muiden tuttujen käyttöön - tai pahimmassa tapauksessa järven pohjaan, koiran puruleluksi tai kehitysmaihin kierrätettäväksi vaarallisissa olosuhteissa. Itse asiassa valtaosa sähkö- ja elektroniikkaromusta katoaa jäljettömiin.

E-jäte

Kännykät sekä muut elektroniikkalaitteet ovat SE-romua eli sähkö- ja elektroniikkaromua, jota kutsutaan myös e-jätteeksi. Suomessa SER-jätettä syntyy noin 100 000 tonnia vuodessa. Aikamoinen läjä jätettä, ja arvaat varmaan, että kun laitteet lisääntyvät myös e-jäte lisääntyy tulevaisuudessa. SE-romu sisältää mahdollisesti ympäristömyrkyiksi luokiteltavia aineita, ja siksi sitä ei saa päästää luontoon. Näitä voivat olla esimerkiksi kännyköiden sisältämät metallit kuten lyijy, kupari, platina tai koboltti. Yhdessä kännykässä tai tietokoneessa on jopa 20-30 eri metallia.

Metallit kuuluvat ympäristövaikutuksiltaan hankalimpiin raaka-aineisiin, ja niiden ekologinen selkäreppu on erittäin painava. Metalleja saadaan pääasiassa kaivostoiminnan avulla. Kaikki kaivostoiminta rasittaa ympäristöä, sillä siinä käytetään monia vahvoja kemikaaleja ja louhinnassa syntyvästä jätekivestä voi liueta luontoon vahingollisia aineita. Erityisesti köyhissä maissa monesti käytettävät, maanalaisia tunneleita halvemmat avolouhokset jättävät ympäristöön pysyvät jäljet. Kaivosten työntekijöiden työolot ovat usein varsin epäterveellisiä, suorastaan vaarallisia, eikä työstä makseta riittävää palkkaa. Kännykän sisältämien metallien hyödyntäminen on myös paljon tehokkaampaa kuin niiden louhiminen kaivoksesta: jälkimmäinen kuluttaa noin kymmenen kertaa enemmän energiaa.

Kun puntaroit näitä seikkoja, on selvää, että kännykän tai muun kulutuselektroniikan sisältämien metallien hyötykäyttö on ensiarvoisen tärkeää. Muistanet myös ensimmäisestä jaksosta, että tuotteen kuluttama luonnonvarojen määrä on moninkertainen tuotteen omaan painoon nähden. Eli tuotteen tekemiseen, erityisesti monimutkaisten elektroniikkatuotteiden valmistamiseen, kuluu huomattavia määriä luonnonvaroja. Vielä paljon uusiokäyttöä ekologisempaa on siis, että uutta puhelinta ei valmisteta ollenkaan, vaan vanha korjataan ja se pysyy omistajansa käytössä mahdollisimman pitkään, tai joku muu uudelleenkäyttää sitä.

Tee tehtävä 4 a) Kierrätä kännykkä.

Kännyköiden uusiokäyttö eli purkaminen raakamateriaaleiksi on vaativaa puuhaa. Suomessa käytetään korkeatasoista teknologiaa ja metallien erottelu kierrätettävistä elektroniikkatuotteista tehdään valvotusti ja turvallisesti. Silti prosessi vaatii erikoisolosuhteita, kuten satojen asteiden lämpötilan, ja prosessin kuluessa ilmoille pääsee myrkyllisiä kaasuja. Iso osa maailman kännyköistä, tietokoneista ja muista laitteista päätyy kuitenkin kierrätettäväksi köyhissä kehitysmaissa eikä Suomessa tai muissa teollisuusmaissa. Arvaatko, millaiset kierrätysolot kehitysmaissa on?

Tee tehtävä 4 b) E-jäte, jossa näet videolla What a Waste, millaista e-jätettä käsittelevien ihmisten työ ja elämä on.

Kuten videosta huomasit, kännyköiden kierrätys kehitysmaissa on hurjaa puuhaa. Ongelmia tuottavat muun muassa huonot tai olemattomat välineet ja se, ettei ihmisillä ole suojaa haitallisilta aineilta tai kaasuilta. Myrkyllisen e-jätteen polton keskittyminen tietyille köyhille alueille voi esimerkiksi aiheuttaa kokonaisen asuinalueen yhdelle sukupolvelle lyijymyrkytyksen. Euroopan unioni onkin syystä kieltänyt e-jätteen viemisen kehitysmaihin ja velvoittanut maahantuojia ja valmistajia hoitamaan myymänsä sähkö- ja elektroniikkaromun keräyksen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maksamme jätemaksua elektroniikkalaitteiden osana. Maksu käytetään yhteisen kierrätyspalvelun ostamiseen esimerkiksi kunnalta muun jätteenkeräyksen rinnalla. Vaikka jätteen vienti kehitysmaihin on laitonta, myös Suomesta viedään laittomasti e-jätettä kehitysmaihin. Esimerkiksi Nigeria ja Ghana sekä Intia ovat maita, johon päätyy e-jätettä eripuolilta maailmaa. Kukin voi kuitenkin pyrkiä huolehtimaan siitä, että kierrättää omat jätteensä oikeaan paikkaan. Osoitteesta www.kierratys.info saat selville kotiasi lähimmän SER-romun kierrätyspaikan.

Tehokas keino sekä säästää luonnonvaroja että vähentää jätettä on pidentää laitteiden käyttöikää. Puhutaankin tuotteiden elinkaaresta eli siitä, mitä tuotteelle tapahtuu sen synnystä käytön kautta jätteeksi. Mitä pidempi on tuotteen elinkaari, sitä tehokkaammin siihen käytetyt luonnonvarat on hyödynnetty. Katso animaatiovideo Story of Electronics ja tee siihen liittyvä tehtävä 4 c) Elektroniikan tarina. Voit myös katsoa animaation ja tehdä sen pohjalta kirjoitustehtävän 4 d) Kännykkäni tarina.

Muovimeri

Tiesitkö, että Tyynellä valtamerellä kelluu lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen jätelautta? Jätelauttaa kutsutaan "maailman suurimmaksi kaatopaikaksi" ja ihan syystä! Erilaiset muovipullot, muovipussit ja tupakantumpit ovat tavallinen näky maailman merissä, ja jokaisella neliökilometrillä kelluu kymmeniä tuhansia muovinpaloja. Tyynellämerellä sijaitsevaan "maailman suurimpaan kaatopaikkaan" roskat ovat kerääntyneet merivirtausten mukana ja päätyneet valtavaksi kelluvaksi jätteiden maanosaksi. Kesäkuussa 2016 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi useita ympäristöön liittyviä päätöslauselmia, joista yksi koski erityisesti muoviroskaa meressa. YK:n jäsenvaltiot totesivat merien muoviroskan olevan vakava globaali ongelma, johon pitää pian löytää ratkaisuita. 

Meriin heitetään vuosittain ainakin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä. Roskaa päätyy mereen niin tahallisesti kuin vahingossakin, sekä maalta että laivaliikenteestä merellä. Roska koostuu ihmisen valmistamista tuotteista, jotka ovat tyypillisesti hitaasti hajoavia. Maailman merissa arvioidaan olevan jopa 5,25 biljoonaa muovinpalasta. Roska päätyy usein meren virtausten mukana myös rannoille, mutta on arvioitu, että jopa 70 % kaikesta mereen päätyvästä roskasta vajoaa pohjalle eikä siten näy tutkimuksissa. Tutkimusten mukaan pahiten meriä sotkee kansainvälinen laivaliikenne. Moni kapteeni kippaa laivansa jätelastin laidan yli mereen välttyäkseen satamien jätemaksuilta. Myös kotitaloudet ja teollisuus roskaavat meriä. Ulkomaiden aurinkorannoilla matkatessa on myös hyvä muistaa hävittää roskat oikein, sillä monissa turistikohteissa juuri turistien jätteet päätyvät meriin.

Muoviroska on ongelmallista, koska se hajoaa hitaasti, mutta pilkkoontuu pitkän ajan kuluessa pienemmiksi ja pienemmiksi palasiksi. Muovipussia käytetään keskimäärin 25 minuuttia mutta sen häviäminen luonnossa kestää 100-500 vuotta. Muovijäte aiheuttaa ongelmia erilaisille mereneläville. Vesilinnut ja kilpikonnat kärsivät roskasta ja saattavat jopa syödä sitä etsiessään ruokaa. Kauan meressä ollut ja jo mikroskooppisen pieneksi hajonnut muovi kerääntyy esimerkiksi ruokansa vedestä suodattaviin eliöihin, kuten kaloihin ja vesilintuihin aiheuttaen niille erilaisia ongelmia. Pahimmillaan vesilinnun vatsalaukku voi olla täynnä muoviroskaa pullonkorkeista muovipakkausten palasiin.

Läheisestä Itämerestäkin löytyy muovin lisäksi lasia, kumia, metallia, vaatteita, kalaverkkoja, pakkausmateriaaleja, paperia, pahvia, puuta ja ylipäätään kaikkea mitä käytämme jokapäiväisessä elämässämme. Hyvä syy kierrättää jätteet oikein ja huolella sekä vähentää muovin käyttöä on merialueiden pitäminen siistinä. Suurin osa merien saasteista voidaan kierrättää tai hävittää ympäristöystävällisesti, jos vain halutaan. Voit lukea lisää YK-liiton Pallonkutistajat-sivuilta.

Hehkulamppuhuijaus - miksi tavarat menevät rikki

Oletko käyttänyt jotain vanhempiesi vanhaa tavaraa, kuten polkupyörää tai heille kuulunutta vaatetta? Kysy vanhemmiltasi, kuinka monta vuotta heidän kenkänsä tai talvitakkinsa kestivät heidän lapsuudessaan. Luuletko, että sinulle ostetut tuotteet kestävät lapsillesi saakka? Aivan - hyvin harvat niistä kestävät. Mirjami, jota on haastateltu jaksossa 7, tekee työkseen uusia vaatteita vanhoista materiaaleista. Hän kertoo erottavansa viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistetut tekstiilit vanhemmista, ja vieläpä viimeisen noin kolmen vuoden aikana valmistetut näistä. Erona on, että uudemmat kankaat ovat laadultaan niin heikkoja, ettei niitä voi enää uusiokäyttää mihinkään. On myös olemassa Buy Me Once -verkkosivu, jolle on listattu erilaisia tuotteita, joiden luvataan kestävän läpi elämän. Jotkin sivuston tuotteet valmistaja lupaa korjata, jos ne menevät rikki.

Oletko kenties kuullut "Hehkulamppuhuijauksesta"? Se on dokumentti, joka kertoo 100-vuotiaasta hehkulampusta. Lamppu palaa edelleen. (Dokumentti ei enää ole nähtävissä Yle Areenassa, mutta sen tiedot ovat oheisessa linkissä.) Tavallisista hehkulampuista voitaisiin dokumentin mukaan tehdä todella kestäviä - yli 100-vuotiaita - jos haluttaisiin, mutta lamppufirmat estävät tämän yhteisellä sopimuksella. Ne haluavat lamppujen menevän rikki, jotta ihmiset joutuvat ostamaan uusia lamppuja.

Tämän epäillään pätevän esimerkiksi tulostimiin, joihin aiheutetaan keinotekoinen "vika" niiden tulostettua riittävän määrän tulosteita. Tarkoituksena on tietenkin saada ihminen hankkimaan uusi tulostin. Samaa suunnitellun vanhenemisen logiikkaa väitetään käytettävän monissa muissakin tuotteissa, joskin väitteet ovat kiistanalaisia, eivätkä yritykset niitä myönnä. Hehkulamppukartelli Phoebuksen tapaus on kuitenkin yksi tunnetuimmista - ja myös vahvimmin todistetuista - suunnitellun vanhenemisen tapauksista.

Tekniikka on kehittynyt viime vuosikymmeninä nopeaan tahtiin. Meillä on entistä monimutkaisempia laitteita, älypuhelimia ja tablettitietokoneita. Miksi sitten tuotteiden elinkaari on kuitenkin lyhentynyt, vaikka osaamme valmistaa mitä monimutkaisempia laitteita ja tuotteita? Kenkien, vaatteiden, huonekalujen ja elektroniikkalaitteiden elinikä on nykyään lyhyempi kuin ennen. Tehdäänkö tuotteet tarkoituksella huonolaatuisiksi, jotta joutuisimme ostamaan aina uudet housut tai uuden tietokoneen? Miten tämä vaikuttaa kulutukseemme?

Kirjoita aiheesta lehteen tehtävässä 4 e) Suunniteltu vanheneminen (lukio, ammattilliset oppilaitokset).