3 Ihmiset tavaravuorten takana

Töissä kännykkätehtaassa. Kuva: SACOM

Kurkistus tavaravuorten taakse

Tunnetko ketään, jolla ei ole kännykkää? Kännykkä on esine, jota ilman tuntuu nykyään mahdottomalta elää. Se näkyy kännyköiden tuotannossa, sillä on laskettu, että joka sekunti maailmassa valmistuu 36 kännykkää. Kännykkä sisältää noin 20:tä erilaista metallia, ja sen lisäksi erilaisia muoviosia. Metallit, kuoret, akut, laturit ja muut osat tulevat eri puolilta maailmaa, ja ennen kuin valmis kännykkä on paketissa kaupan hyllyllä, on matkalle voinut mahtua kymmeniä kaivoksia ja tehtaita. Kulutuselektroniikkaa kuten kännyköitä, tietokoneita, pelikonsoleita ja mp3-soittimia valmistetaan erityisesti Aasian maissa. Laitteissa käytettävät metallit puolestaan ovat peräisin muun muassa Afrikassa sijaitsevasta Kongon demokraattisesta tasavallasta, joka on maailman suurimpia tinan ja koboltin tuottajia.

Vaatteet ovat toinen päivittäinen kulutushyödyke, jota käytämme ja ostamme melko huolettomasti. Farkkujen tai t-paitojen tuotantoketjuun kuuluvat ainakin puuvillan viljely, langan kehrääminen ja värjääminen sekä kankaan kutominen ja vaatteiden ompelu, jotka kaikki voivat tapahtua eri paikoissa eri puolilla maailmaa sijaitsevissa tehtaissa. Vaatteen tai kännykän matka Suomeen on siis pitkä ja sisältää monia eri tuotantovaiheita. Kuten edellisessä jaksossa opit, kukin tuotantovaihe kuluttaa myös luonnonvaroja. Kussakin vaiheessa työllä on myös tekijänsä - kaivostyöntekijät, puuvillan viljelijät, värjääjät, kännykkätehtaiden työntekijät ja ompelijat mahdollistavat sen, että saamme nauttia kulutushyödykkeistä länsimaissa.

Yhdellä maailman suurimmalla matkapuhelinyrityksellä Microsoftilla, jolle suomalainen Nokia myytiin, on tehtaita ympäri maailmaa kuten Meksikossa, Kiinassa ja Romaniassa. Microsoft on vain yksi esimerkki monista isoista yrityksistä, jotka ovat siirtäneet tuotantonsa sellaisiin maihin, joissa tuotteiden valmistus on halvempaa kuin Suomessa tai muissa länsimaissa. Köyhemmissä maissa työntekijöille ei tarvitse maksaa yhtä paljon palkkaa; lisäksi työlainsäädäntö ja ympäristömääräykset eivät yleensä ole niin tiukkoja kuin meillä tai niitä ei valvota kunnolla. Työntekijöiden vaatimukset työolojen kohentamisesta voidaan ohittaa ja haitallisia aineita päästää helpommin ympäristöön. Tuotannon siirtäminen ulkomaille koskee myös vaateyrityksiä, sillä Suomessa ei juurikaan myydä Suomessa tehtyjä vaatteita. Esimerkiksi H&M, KappAhl, Lindex, Vero Moda ja Dressmann teettävät vaatteensa useimmiten Aasiassa. Monet tehtaat tilaavat tuotteensa myös toisilta yrityksiltä, joita kutsutaan alihankkijoiksi. Alihankkijoiden tehtaiden työolojen valvominen on vielä vaikeampaa kuin omien tehtaiden. Luuletko, että vaate- tai kännykkäkaupan myyjä osaisi kertoa tuotteiden alkuperästä? Testaa, jos uskallat.

Meidän suomalaisten kuluttajien kannalta on tietysti äkkiseltään ajateltuna hyvä, että kännykät tai vaatteet eivät maksa kovin paljon, ja meillä on varaa ostaa niitä. Myös yrityksen kannalta on hyvä tehdä asioita halvemmalla, sillä sitä enemmän sille jää voittoa. Mutta mistä johtuu tuotteiden halpuus? Ketkä niitä valmistavat ja millaisissa oloissa? Millaista palkkaa he mahtavat saada? Millaisia tarinoita heillä on kerrottavanaan elämästään ja työstään? Edullisten tavaroidemme taustalta löytyy usein kehitysmaiden työntekijöitä, jotka saavat työstään niin pientä palkkaa ettei se riitä kunnolla asumiseen ja ruokaan tai vaikkapa lääkärissä käyntiin.

Congo's tin soldiers -video kertoo Kongon demokraattisen tasavallan alueella tehtävästä kaivostyöstä. Videon ensimmäisen kolmen minuutin aikana kuulet tinamalmia kaivavilta kaivostyöläisiltä heidän työoloistaan. Tinamalmista valmistetaan tinaa ja juotetta, jolla liitetään elektroniikkalaitteiden pienet osat kiinni toisiinsa ja piirilevyihin. Tinalla on maailmalla nyt runsaasti kysyntää, kun vielä vaarallisemman lyijyn käyttö on Euroopan unionissa kielletty. Video on englanninkielinen, mutta kuvatkin kertovat puolestaan.

Köyhyyden taustoja

Kongon demokraattinen tasavalta on maa, jolla on suuret luonnonrikkaudet. Silti se on yksi maailman köyhimmistä maista. Luonnonvarat, maantiede ja teollistumisen aste selittävät osaltaan sitä, miksi toiset maat ovat köyhiä ja toiset vauraita. Maan ja jopa maanosien köyhyyteen vaikuttavat luonnonolojen lisäksi ennen kaikkea kuitenkin politiikka ja maailmanlaajuisen, globaalin kaupankäynnin ehdot. Luonnonoloihin on vaikea vaikuttaa, mutta politiikkaa tekevät ja kauppaa käyvät ihmiset, joten köyhyyteen ja epäreiluun kaupankäyntiin on mahdollista myös puuttua. 

Joissakin köyhissä maissa tuloerot ovat suuria ja valtaa käyttää pieni rikas väestönosa. Monessa maassa päättäjät ovat korruptoituneita ja käyttävät maan luonnonvaroja omaksi hyväkseen. Toisaalta köyhien maiden hallitukset ovat usein heikkoja ja länsimaisilla suuryrityksillä on enemmän valtaa kuin paikallisella hallinnolla. Niinpä yritykset pystyvät sopimaan itselleen edullisia ehtoja, kuten niin sanottuja vapaakauppa-alueita, joilla ne eivät joudu maksamaan lainkaan veroja. Myös lainsäädäntö voi olla heikompaa köyhissä maissa, tai lakeja ei pystytä valvomaan. Niinpä yritykset toimivat helposti "maassa maan tavalla" ja jättävät huolehtimatta ympäristön ja työntekijöiden hyvinvoinnista - ja siirtyvät sitten seuraavaan maahan. Monesta suomalaistenkin käyttämästä tuotteesta lopullisen hinnan maksaa köyhän maan ympäristö tai ihminen terveydellään. 

Kongon tilanne on poikkeuksellisen paha siellä pitkään vallinneiden, siirtomaa-ajalta asti periytyvien konfliktien vuoksi. Keskenään taistelevat Kongon armeijan hajanaiset joukot sekä muut sotilaalliset ryhmät pitävät valtaa levottomilla kaivosalueilla. Mihin luulet, että nämä joukot käyttävät kaivoksista tulevat tuotot? Tyypillisesti toisiaan vastaan taistelemiseen. Kaivostyö tuo niukan elannon monelle Kongossa, mutta inhimillinen hinta, joka siitä maksetaan, on kova. Paikallista hyvinvointia maan runsaat mineraalivarat edistävät kovin vähän.

Bagladeshissa puolestaan ommellaan valtavia määriä länsimaisten vaateketjujen vaatteita. Työ tehtailla on ollut monen naisen haave ja tapa ansaita omaa rahaa itsensä ja perheen elättämiseen. Ompelijan palkka on kuitenkin niin vaatimaton, että vaikka naiset työskentelevät usein 10 tuntia päivässä, ei palkka riitä kuunnolla asumiseen, ruokaan tai lasten koulutukseen. Monet Bangladeshin ompelijat elävätkin maan pääkaupungin slummissa hyvin vaatimattomissa kodeissa. Tuotteiden, joita kaupataan länsimaiden markkinoilla ja joita meiltä lähes jokaiselta löytyy yltämme ja kodeistamme, taustalla on aina ihmisiä.

Bangladeshilaiset ompelijat valmistautuvat kotonaan töihin lähtöön. Koti on kuvassa näkyvä yksi huone. Vaikka naiset tekevät pitkiä työpäiviä, ei heille ole varaa parempaan asumiseen, koska työstä maksettu palkka on niin vaatimaton. Kuva: Clean Clothes Campaign.

Onko oikein, että länsimaiset yritykset hyötyvät köyhien maiden ympäristön ja ihmisten kustannuksella? Entä miksi näiden maiden ihmiset ja hallitukset suostuvat siihen, että yritykset ja niiden alihankkijat maksavat huonoja palkkoja tai laiminlyövät ympäristöä? Tai toisaalta, onko länsimaisten yhtiöiden velvollisuus pitää huolta ympäristöstä ja työntekijöistä kehitysmaissa, jos muutkaan eivät tunnu niin tekevän? Kysymykset eivät ole helppoja, mutta länsimaisten yhtiöiden tuotot toiminnasta ovat suuret - siksipä niiden vastuunkin tulisi olla painavampi.

Pohdi yritysten vastuuta tehtävässä 3 d) Yritysten vastuulla? (lukio, ammatilliset oppilaitokset).

Köyhät vai köyhdytetyt maat?

Epäreilu kaupankäynti rikkaiden ja köyhien maiden välillä ei ole uusi asia. Monet kehitysmaat ovat ennen olleet siirtomaita eli niitä on hallittu Euroopasta, mm. Iso-Britanniasta, Ranskasta tai Espanjasta käsin. Entisistä siirtomaista on tuotu jo pitkään monenlaisia tuotteita kuten kahvia, teetä ja kaakaota. Maiden luonnonrikkauksia, kuten metalleja, on käytetty hyväksi. Vaikka siirtomaat ovat itsenäistyneet, monet globaalin kaupan rakenteet ovat säilyneet.

Nykyisin kehitysmaiksi kutsutut maat ovat edelleen huonommassa asemassa maailmankaupassa. Niistä tuodaan raaka-aineita huomattavan halvalla hinnalla. Raaka-aineet jalostetaan valmiiksi tuotteiksi toisaalla, ja raaka-aineiden tuotannosta, esimerkiksi kaivos- tai öljynporaustoiminnasta, vastaavat yleensä länsimaiset yritykset. Voitot toiminnasta jäävät länsimaihin. Monille kehitysmaissa valmistetuille tai pidemmälle jalostetuille tuotteille, joista voisi saada paremman hinnan kuin pelkistä raaka-aineista, on asetettu kansainvälisiä tullimaksuja. Nämä maksut yhdistettynä esimerkiksi alhaiseen teknologian tasoon estävät kehitysmaiden kannattavan kaupankäynnin.

Länsimaiden puhuessa vapaan kaupankäynnin puolesta halutaan usein turvata länsimaiden vapaa pääsy kehitysmaiden markkinoille, mutta asiaa ei aina ajatella kehitysmaiden näkökulmasta. Kaupan tai teollisuuden kehittymistä kehitysmaissa ei juuri tueta, vaan voidaan jopa sanoa, että sitä paikoitellen tarkoituksella hidastetaan. Vastapainoksi maita tuetaan kehitysyhteistyöllä, mutta jotkut sanovat sen olevan vain pientä laastaria suuriin, globaalin kaupan ja korkeakorkoisten velkojen maksun aiheuttamiin haavoihin. Tämä on perusteltua, jos katsoo lukuja: kehitysmaiden tuloista vain pienenpieni osa tulee kehitysavusta verrattuna kansainvälisen kaupan tuomiin tuloihin. On myös laskettu, että veropakoilun vuoksi kehitysmaat menettävät yhdeksänkertaisen summan kehitysapuun verrattuna.

Kehitysmaiden tai köyhien maiden sijasta puhutaan myös köyhdytetyistä maista. Tällä tarkoitetaan sitä, että länsimaat ovat käyttäneet ja käyttävät edelleen pilkkahinnalla köyhien maiden luonnonvaroja eivätkä anna niille mahdollisuuttakaan vaurastua. Köyhien ihmisten ei ole helppo kapinoida isoja yrityksiä vastaan, eikä kansainvälistä, yrityksiä sitovaa lainsäädäntöä asioiden parantamiseksi ole juurikaan tehty. Länsimaisilla toimijoilla tulisi silti olla moraalinen vastuu toiminnastaan köyhissä maissa. Kun tarpeeksi moni köyhän maan työntekijä tiedostaa oikeutensa ja tarpeeksi moni länsimainen kuluttaja saa tietää, mitä tavaravuorten takana piilee, paine yrityksiä kohtaan kasvaa ja ne joutuvat ottamaan vastuuta. Hyvä maine on myös yritykselle äärimmäisen tärkeä. Myös kansainväliset lait ja sopimukset ovat ihmisten tekemiä - ja muutettavissa.

Vaikka kaikkien lasten oikeus on päästä kouluun ja oppia, monet lapset ja nuoret joutuvat tekemään aikuisten töitä tai auttamaan vanhempiaan aina koulupäivän jälkeen. Lue eri puolilla maailmaa asuvien, työssä käyvien nuorten tarinoita ja tee niihin liittyvä tehtävä 3 b) Lapset ja nuoret työssä.

Vaatteistamme ja urheiluvälineistämme suuri osa valmistetaan köyhissä maissa. Työ on raskasta ja päivät pitkiä, mutta tuotto harvoin jää ompelijan taskuun. Tehtävässä 3 c) Lenkkitossun hinta voit itse jakaa tossun hinnan mielestäsi reilulla tavalla valmistukseen osallistuvien tahojen kesken.

Tehtävässä 3 e) Menetetty vallankumous (lukio, ammatilliset oppilaitokset) tutustut bangladeshilaisnaisten työhön tekstiilitehtaissa.